"Kurja pelkuri!"
"Sture pois ja hänet sijaan!"
Mutta silloin Yrjö pelästyi, juoksi sisään, sulki portin ja antoi sieltä merkin, että torvien toitotuksen taas tuli alkaa.
Huumaavalla voimalla se alkoikin, ja kulkue lähti liikkeelle.
Mutta väkijoukot kasvoivat yhä suuremmiksi, sitä äänekkäämpiä paheksumishuutoja kuului, kuta kauemmaksi tultiin, ja Läntisen pitkänkadun, Suurtorin ja Kauppiaskadun kautta kulki saatto ritarin asunnolle, johon se pysähtyi. Kun sitten huomattiin, että häntä oli kohdeltu niin pahasti, jotta hän vain muiden avulla saattoi laskeutua hevosen selästä, kaikui yleinen valitushuuto.
Sairaana ja surkuteltavassa tilassaan täytyi hänen heti paneutua vuoteelle. Mutta mitään lääkäriä ei kutsuttu, hän kieltäytyi ottamasta ketään vastaan; sielun kidutus oli ollut ylen suuri. Hän makasi liikkumattomana, horroksissa.
Seuraavana yönä hänet herätettiin 2:n ja 3:n välillä.
Vieraat huovit sanoivat kuninkaan käskystä vievänsä hänet heti pois.
Hänen palvelijansa mielivät tehdä vastarintaa, mutta hän sanoi tahtovansa seurata.
Hänelle ei suotu edes aikaa täysin pukeutua; hänet vietiin veneeseen.