"Lapsi raukka!" sanoi hän.
Tämä lankesi polvilleen ja suuteli nöyrästi hänen kättään. Kirkkaat kyyneleet valuivat pitkin hienoja poskia.
"Älkää halveksiko minua", rukoili hän, "minä tiedän nyt olevani suuri syntinen."
"Jumala yksin tuomitsee", vastasi kuningatar voimatta pidättää kyyneleitään. "Nouse, Kaarina Maununtytär, minä tahdon puhua kanssasi."
Hän totteli heti.
"Istu tähän!"
Kuningatar asettui sohvaan.
Kaarina istui jakkaralle hänen jalkainsa juureen.
"Oletko ajatellut, mitä velvollisuuksia sinulla on herraasi kohtaan?"
"Olla kaikessa hänelle kuuliainen ja alamainen."