"Toinen asia on, pidänkö minä hänestä; viimeinen Gyllenstjernan lähettämä kuva ei minua miellytä; hän on jolsa ja ruma, ja minä tahdon vaaleaverisen kaunottaren, jolla on raitis, luonnollinen värinsä."
"Kauniimpi on. Maria Stuart!" jatkoi Beureus.
"Hänen kuvansa hankittakoon minulle. Minä laitan lähetystön Skotlantiin, ja sen tulee viedä mukanansa Hollannista joku mainio maalari, joka maalaa minulle mitä tarkimman kuvan hänestä. Kuva lähetettäköön senjälkeen viipymättä minulle. Säädyt ovat antaneet minulle oikeuden valita puolisoni kotimaasta tai ulkomailta, miten vain minua miellyttää, mutta me emme tahdo, että meillä olisi lankoja ja serkkuja valtakunnan aatelisissa; semmoista sukua on jo kyllin."
"Meidän armollinen herramme voi ilman niitäkin hankkia itselleen tarpeeksi jälkeläisiä", huomautti Yrjö.
"Siinä olet oikeassa", nauroi kuningas, "mutta minä pidän myöskin huolta niistä; minun kolme pikku tyttöäni ovat leskikuningattaren silmälläpidon alaisina; äidit eivät saa sekaantua heidän kasvatukseensa."
"Se onkin enemmän heidän mieleensä, että pääsevät siitä."
"He kuuluvat joka tapauksessa kuninkaan hoviin; minä en ole velvoitettu olemaan uskollinen kenellekään, ennenkuin menen naimisiin. Miten on nyt tähteni laita?" keskeytti hän vilkkaasti ja meni ikkunaan.
"Matkaenteet eivät lupaa onnea", vastasi Beureus; "kuun viimeinen neljännes alkaa huomenna, ja Jupiter on Oinaan tähdistössä."
"Minä näen, minä näen", sanoi Eerik valittaen; "kaikki on minua vastaan, minun täytyy jättää lähtöni muutamia päiviä tuonnemmaksi. Minä sanon, että teen sen Kaarlen tähden."
"Eikö myöskin Maunu prinssi tule mukaan?"