"Silloin teette murhan!"
"Sen olet sinä jo tehnyt!"
"Saatana!" Hän tuijotti hämillään Pederssoniin.
"Missä on lapsi?"
"Tuolla… olkikasassa…" ähkyi mies.
"Kuule nyt tarkoin, povitaskussani on pistooli. Samassa kuin lasken sinut irti, otan sen käteeni, ja luota siihen, että menetät henkesi, jos yrität pakoon. Nyt heti tuomaan lasta!"
Enempää vastustelematta mies heti meni.
Olkikasasta hän veti esiin tuskin kaksivuotiaan, pienen tytön; tämä oli tavattoman hyvin puettu, mutta hänen kaulansa ja kasvonsa olivat aivan siniset; musta juova kaulalla osoitti, että hänet oli kuristettu.
"Roisto!" huudahti piispa ottaen lapsen häneltä; se oli vielä lämmin ja sen jäsenet pehmeät, mikä todisti, että ilkityö oli aivan äskettäin tehty.
Mutta hänen huomionsa oli muutamaksi silmänräpäykseksi kiintynyt murhaajasta lapseen, ja murhaaja käytti tilaisuutta hyökätäkseen heti ulos ovesta.