"Katso tarkoin tätä miestä, Kaarina", kuningas näytti Yrjö Pietarinpoikaa. "Hän tulee luoksesi illalla. Tottele tarkoin hänen käskyjään, ne tulevat minulta." Hän nyökkäsi tytölle ja meni.
"Tyttö on liian hyvä joutumaan jonkun hovimieheni tai ehkä veljeni käsiin… hän on samanikäinen kuin prinsessa Elisabet… heidät pitää kasvatettaman yhdessä… hän saa hoitaa pikku Viktoriaa… Sinä sanot vanhemmille, että minä pidän huolta tytön tulevaisuudesta, ja viet tytön kanssasi linnaan illalla, ymmärrätkö?"
Yrjö kumarsi ja sanoi matelevalla alamaisuudella: "Tokkohan leskikuningatar ja prinsessat pahastunevat, että…"
"Totelkoot he käskyjäni, muutoin heidän käy huonosti", vastasi kuningas tuimasti.
"Minä olisin muuten kaikessa nöyryydessä rohjennut ehdottaa, että puolisoni olisi ottanut pitääkseen huolta hänestä."
"Panen sen mieleeni." Kuningas taputti suosikkiansa olkapäähän. "Mene nyt heti ja toimita hänelle sopiva puku. Minä tahdon nähdä hänet illalla, kun menen äitipuoleni ja siskojeni luo."
"Mutta kävelymatka,?"
"Saa jäädä toiseen kertaan!"
Jätämme kuninkaan tähän hänen elämänsä kovimpiin vaiheisiin ja siirrymme nyt hänen sisariinsa.
3.