"On, on hän", vastasi Didrik.
"Ehkäpä hän kuuluu luterilaiseen liigaan?"
"Minulla on useimpain niiden nimet", huudahti toinen. "Mikä hänen nimensä on?"
"Lars Pedersson."
"Sennimisiä voi olla paljonkin", vastasi munkki selaillen innokkaasti pientä kirjaa, jota oli kantanut vyössään.
"Hänen ammattinsa?"
"Kauppias", vastasi nuorukainen punehtuen.
"Mitä hän kaupittelee?" kuului epäilevä kysymys.
"Isäni vastatkoon siihen itse, jos katsoo sen sopivaksi", lausui Didrik, "hän ei ole valtuuttanut minua holhoojakseen, enkä minä vastaa hävyttömiin ja liian tunkeileviin kysymyksiin."
Syntyi muutaman silmänräpäyksen hiljaisuus, mutta luultavasti olisi nuori ruotsalainen tavalla tai toisella saanut maksaa puheliaisuutensa, ellei yleinen huomio olisi kiintynyt kovaan kolkutukseen, jonka johdosta portti heti aukaistiin, ja ellei senjälkeen olisi kuulunut kovaäänistä keskustelua ja huudahduksia.