"Tapasimmeko Wittenbergissä?" sanoi hän.
"Kyllä, Wittenbergissä."
"Ruotsalainen Laurentius Pietarinpoika!"
"Oikein arvattu."
Apotti tarttui hänen käteensä ja pudisti sitä kovasti. "Sinä et voi olla ystäväni", sanoi hän.
"En, sillä sinun uskontosi suvaitsee ja hyväksyy paljon semmoista, jota minun rikoksena kiroo."
"Todista se!" huudahti Warden.
"Vaimoraukka oli teidän silmissänne luopio."
"Mistä sen tiedät?"
Laurentius otti ennenmainitun punaisen kirjan taskustaan. "Kas tässä", sanoi hän, "on se, jota hän lapsensa jälkeen enimmin rakasti."