Siitä olivat kaikki kolme yksimieliset, ja taivalta tehtiin useita tunteja mitään puhumatta.
Vihdoin he saapuivat Mecklenburgiin ja saivat majapaikan lähimmässä kylässä.
Kun nälän vaatimukset olivat tyydytetyt, kysyttiin oppaalta, minkätähden hän oli lähtenyt luostarista edeltäpäin.
"Olen koko matkan ajatellut, että kysyisitte tätä minulta", vastasi hän.
"Eihän nyt liene liian aikaista puhua siitä."
"Ennemmin en olisi sitä mitenkään tehnyt, mutta tässä maassa se ei liene niin vaarallista", lisäsi hän katsoen ympärillensä.
"Minkälaiset vaarat meitä siellä uhkasivat?"
"Teillä oli vihollisia, hyvä herra." Hän katsoi arasti piispaan.
"Munkkien joukossako?"
"Se pitkä mustakauhtanainen kiihotti muita."