"Mutta entäs kellojensoitto?"
"Se tuli epäilemättä luostarista; ehkäpä kuolleen vaimon sielukellot."
"Me emme saa koskaan tietää asian todellista laitaa."
"Eikä sitä ole hyvä tiedustellakkaan. Luostarimuurien sisäpuolella piilee monta kauheaa salaisuutta; niiden tutkiminen ei hyödytä ketään kuolevaista, mutta se voi tuottaa surman elävälle. Toivokaamme, että luostarien päivät ovat luetut."
He olivat nyt saapuneet joelle ja etsivät kahlaamoa.
"Täällä, täällä!" kuului ääni heitä vastaan.
"Opas!" huudahti Didrik osoittaen nuorukaista, joka seisoi joen toisella puolella hevosensa vieressä ja kaikin voimin viittaili heille.
"Niinpä tosiaankin; se on hän!"
He seurasivat hänen huomautuksiaan ja pääsivät melkein kuivin jaloin toisella rannalle.
Opas sanoi jo käyneensä levottomaksi, kun he viipyivät niin kauan.
Nyt hän oli sitä mieltä, että heidän tuli kiireesti jatkaa matkaansa.