"Senkötähden sinä lähdit sieltä?"
"Niin, ennenkuin olin ottanut vastaan verirahoja. Minä rukoilin pyhää neitsyttä suojelemaan teitä; joskin olette kerettiläinen, olette kuitenkin menetellyt onnetonta vaimoa kohtaan niinkuin kristityn tulee, enkä minä tahtonut olla osallisena onnettomuudessanne. Jos pyhä neitsyt tahtoisi auttaa teidät pois sieltä, niin arvelin, että minä kyllä satuloin hevoset ja odotan puolen päivää kahlaamolla. Kun näin teidän tulevan, iloitsin siitä enemmän kuin koskaan olisin voinut iloita verirahoista."
"Paljonko hän tarjosi?" kysyi piispa.
Opas lausui jotensakin mitättömän summan ja sai sen kaksinkertaisena.
"Luulen olevan turvallisinta meille jokaiselle, että eroamme tässä", sanoi Laurentius.
Niin tapahtuikin oppaan suureksi suruksi. Hän olisi mielellään tahtonut seurata niin hyviä herroja mihin tahansa. Nyt hän alkoi kiirehtiä kotikyläänsä, jossa hänen vanhempansa ja sisaruksensa tulivat iloitsemaan nähdessään sen suuren lahjan, minkä hän oli saanut.
Mutta kun hän sai tietää, että hevonenkin oli hänen, ei hänen riemullaan enää ollut rajoja. Ratsain hän nyt sai rientää kotiin.
Kun matkustajamme vihdoinkin olivat kahden, lausui piispa: "Kiittäkäämme Herraa, poikaseni, sillä hän on ihmeellisesti pelastanut meidät!"
* * * * *
Matkustajamme päättivät nyt myydä hevosensa ja jatkaa matkaansa yleisillä kulkuneuvoilla, missä niitä oli saatavissa, tai myöskin talonpoikien mukana, joita kulki edestakaisin kaupunkien välillä. He toivoivat täten johdattavansa harhateille takaa-ajajat, jos niitä mahdollisesti oli liikkeellä.