"Sen kyllä luulen, mutta se on liian vähän. Kun vaara on uhkaamassa, silloin pitää voida mahdollisimman paljon."
"Niinkuin teko, neitiseni?"
"Naurakaa vaan; minä tiedän koettelemuksen hetkellä voivani tehdä enemmän kuin kukaan uskookaan."
"Teillä on suuret ajatukset itsestänne."
"On sekin parempi kuin pitää itsensä aivan mitättömänä."
"Tarkoitatteko sillä minua?"
"Enpä juuri tiedä, muuten vaan juolahti mieleeni."
Anima oli punastunut korviin asti ja juoksi heti sen jälkeen tiehensä.
"Minä muistan hänet kyllä sopivassa tilaisuudessa", tuumi Didrik; mutta sen jälkeen he lavertelivat usein keskenään sopien hyvästi yhteen.
Ikäisekseen oli Anima tavattoman käytännöllinen, ja hän koetti joka tilaisuudessa saada Didrikiä siihen vakaumukseen, ettei tiedoilla ollut mitään arvoa, jos niistä ei voinut saada suoranaista hyötyä.