Valekauppiaamme tyytyi kaikkeen; eihän hän voinut jäädä tänne pitemmäksi aikaa ja tahtoi mieluimmin asua majatalossa.
Kohteliaasti Krumme saattoikin vieraansa sinne seuraavana päivänä; heitä seurasi Anima levottoman arkailevalla mielellä, joka antoi huolettomalle Didrikille paljon ilveilemisen aihetta.
Majatalo oli paras kaupungissa, tilava ja suuri. Matkustajamme saivat käytettäväkseen kauniin huoneen, ja kaikki tuntui hyvältä.
"Minä tulen tänne joka päivä", sanoi Anima.
"Me luultavasti lähdemme huomenna."
"Siinä teette oikein!"
Mutta seuraavana päivänä täytyi piispan vilustumisen vuoksi pysyttäytyä huoneessaan, ja Anima oli koko päivän ruotsalaisten ystäviensä luona.
Illan suussa sanottiin jonkun haluavan tavata kauppias Lars
Pederssonia.
"Tulkoon sisään."
"Mistä minut tunnette?" kysyi piispa tulijalta, joka oli pitkä, keski-ikäinen mies.