Sitten sai Kaarina taas kirjeen, jossa mainittiin, että Maksimilian aikoi lähteä sotaan ja että jollei hän sitä ennen saanut puhutella Kaarinaa, oli hän vakavasti päättänyt etsiä kuolemaa, sillä hän tiesi siitä, ettei Kaarina enää välittänyt hänestä.
Kaarina itki katkeria kyyneleitä. Hän ei tahtonut mielellään tehdä kuninkaan tahtoa vastaan, mutta nyt oli Maksimilianin henki kysymyksessä, ja antaisihan Eerik sen anteeksi. Eihän hän ollut koskaan tehnyt mitään vastoin hänen tahtoaan.
Kuitenkin vallitsi hänessä jonkinlainen levottomuus; hän oli antanut lupauksensa, pitäisikö hänen nyt peruuttaa se?
Silloin tuli Benediktus. Hän huomasi heti, että jotakin oli tekeillä, mutta mitä?
Kaarina oli hyvin hämillään. Vihdoin hän sanoi: "Illalla tohtori ei saa tulla tänne."
"Miksi en?"
Kaarina pudisti päätään. "Älkää kysykö."
"Tuleeko kuningas?"
"Ei."
"Joku toinenko?"