Hänellä ei ollut niitä jäljellä; tuoja oli heti vienyt ne takaisin.
Ainoastaan pieni lippu oli unohtunut.
Tohtori otti sen. "Lapsi raukka", sanoi hän, "mihin ansaan sinut onkaan vietelty!"
Kaarina nauroi; kuningas sai olla saapuvilla, jos tahtoi, sanoi hän.
"Minä olen saapuvilla", sanoi tohtori vakavasti; "luulen, että se hyödyttää sinua enemmän."
"Maksimilian ei pidä siitä."
"Hm, ehkäpä se toki pelastaa hänen henkensä."
"Hänen henkensä? Luuletteko, että…"
"Vähemmästäkin on moni sen menettänyt."
Kaarina pillahti valtavaan itkuun.
"Ole tyynenä ja vaiti, tee kaikki niinkuin minä käsken."