Kaarina lupasi, mutta kerran toisensa perästä hän kyseli: "Mitähän syytä kuninkaalla olisi pahastua siitä?"
Benediktus väitti, että hän ei ollut täydelleen pitänyt lupaustaan, ja Kaarina myönsi, että se oli kyllä pahasti. Hän lupasi, ettei enää koskaan tee niin.
Tohtori jäi hänen luokseen päivälliselle. Hän huomasi, että tässä oli vaara tarjolla.
Koko ajan puhui Kaarina lapsuudestaan, sisaruksistaan ja leikkikumppaneistaan, etenkin Maksimilianista.
Eräs palvelijattarista tuli sisään sanoen Kaarinalle, että ulkona oli joku, joka tahtoi puhutella häntä.
"Saa tulla sisään", sanoi Kaarina katsoen tohtoriin.
Mutta tämä huomasi kyllä, että hänen oli vaikea salata iloaan.
"Ei se käy laatuun, tulkaa ulos", sanoi palvelijatar ja antoi merkin
Kaarinalle.
Tämä nousi nopeasti.
"Odota, ota minut mukaan", sanoi tohtori tarttuen Kaarinan käsivarteen. "Varovaisuutta!" kuiskasi hän.