Ulkovartijapalvelusta kuninkaan linnassa toimitti erityinen henkivartija-osasto, jonka päällikkö aamuin-illoin järjesti vahtivuorot.
Vartijain velvollisuutena oli pitää vaaria, ettei kukaan asepukuinen mies päässyt sisään.
Heti porttien sisäpuolella seisoivat ovenvartijat pitämässä huolta siitä, ettei kukaan sivullinen päässyt kuninkaan luo.
Arvossa ja järjestyksessä seurasivat senjälkeen kamaripalvelijat, jotka palvelivat majesteettia pukeutumisessa ja riisuutumisessa sekä pitivät huolta hänen vaatteistaan y.m.
Viimeksi tulivat hovipojat, joiden tuli seurata kuningasta, mihin tahansa hän meni, oleskella lähimmissä huoneissa, kantaa sisään ruoka ja palvella pöydässä.
Erityinen virkamies oli pitämässä huolta ruuanlaittamisesta, pöydän kattamisesta ja pöytäliinoista sekä siitä, että kaikki oli oivasti järjestetty, lautaset, veitset, lusikat, maljat ja muut tarpeet.
Toinen virkamies, jota nimitettiin juomanlaskijaksi, piti huolta viineistä ja juotavista, ja hänen valvontansa alaisia olivat kellaripojat, joiden tuli palvella juomanlaskijoina pöydässä.
Arvokkaimpia olivat kamarijunkkarit, luvultaan yhdeksän. Heidän piti aina olla saapuvilla kuninkaan vastaanottohuoneessa; henkensä uhalla he eivät saaneet poistua hänen luotansa, ei sodassa eikä rauhan aikana, ei linnassa eikä matkoilla. Sotakentällä piti heidän aina olla haarniskassa ja täysissä aseissa; mihin tahansa hän menikin, tuli heidän aina kulkea hänen edellään, eivätkä he koskaan saaneet ilmaista sanaakaan siitä, mitä olivat kuulleet hänen huoneessaan.
Tyytymättä vielä tähänkään piti Eerik ympärillään nelikymmenlukuisen vartijajoukon jalosukuisia nuorukaisia, eikä hän sittenkään ollut turvassa.
Yhtä peloissaan hän olisi ollut, vaikka niitä olisi ollut tuhannenkin. Voisihan salama taivaasta iskeä alas ja tappaa hänet.