Vähää ennen oli hän saanut kuninkaalta kirjeen, jossa tämä vakuutti hänelle suosiotansa.
Itse toi hän suopean vastauksen, vieläpä sormuksenkin prinsessa Renatalta, joten hänellä oli kyllin syytä toivoa ystävällistä vastaanottoa.
Matkalla Upsalaan hän sai tiedon omaistensa vangitsemisesta.
Mitä nyt oli tekeillä? Hän tunsi Eerikin luulevaisuuden ja päätti mennä asumaan arkkipiispan eikä äitinsä luo.
Arkkipiispa otti hänet avosylin vastaan.
"Teitte oikein, herra Niilo, tullessanne tänne", sanoi hän.
"Täältä kuuluu pahoja huhuja."
"Todellisuutta pahempia ne eivät voi olla."
"Tuon katalan Yrjö Pietarinpojan toimia; hän on vannonut polkevansa aateliston jalkoihinsa."
"Onneton kuninkaamme on välikappaleena hänen kädessään."