Miten tämä oli tullut kuninkaan tai Yrjö Pietarinpojan käsiin, ei tiedetä, mutta nyt sitä käytettiin salajuonien ja valtiorikosten todistukseksi.
Mutta puhetta ei otettu vastaan ollenkaan siten, kuin Eerik ja hänen suosikkinsa olivat odottaneet.
Salissa nousi vahva hälinä etenkin sillä puolen, missä papit seisoivat.
Hälinä muuttui huudoksi, joka kiihtyi ja levisi suurimpaan osaan kokoukseen saapuneita.
Kuului uhkauksia; huudettiin vainoomisista. Herrat eivät olleet tehneet mitään pahaa.
Eerikin äsken kalpeat kasvot kävivät hehkuvan punaisiksi, ja hänen silmänsä salamoivat.
Tahtoiko joku väittää, ettei Niilo Sture ollut kavaltaja? Eikö ollut kaikille tunnettua, että juuri hänen tähtensä kärsittiin tappio Svarterån luona? Ja eikö Boije ollut sanonut, että Niilo Sture Bohusin piirityksessä koko ajan oli käyttäytynyt aivan kuin tahallaan olisi koettanut estää Ruotsin aseiden menestystä?
"Minkätähden pannaan syy Niilo Sturen niskoille? Jaakko Hästeskohan oli päällikkönä Svarterån luona", kaikui voimakas ääni salista.
"Hän on kavaltaja!" huudahti Eerik. "Todistakaa se! Missä ovat todistukset?" kuului pappien puolelta.
"Ketkä ovat hänen syyttäjänsä?"