Samana päivänä esiintyi kuningas mustassa espanjalaisessa samettipuvussa, levätti hartioillaan, miekka vyöllään ja päässään mustasulkainen lakki. Tänään hän tahtoi panna toimeen Kaarinalle antamansa lupauksen ja sopia herrain kanssa.
Yrjö Pietarinpoika, joka ilmoittaumatta oli tullut sisään, ajettiin ulos. Kuningas ei tahtonut tietää hänestä mitään.
Sovinto täytti kaikki hänen ajatuksensa. Puolenpäivän tienoissa hän meni ensin Sten Lejonhufvudin vankihuoneeseen, heittäysi polvilleen pyytäen anteeksi, että hänet viattomasti oli pantu vankeuteen, missä häntä oli pahoin kohdeltu.
Tämä säikähtyi kovin ja heittäytyi samoin polvilleen rukoillen kuninkaalta armoa.
Senjälkeen nousivat molemmat ja menivät Svante kreivin luo; siellä polvilleen-lankeaminen uusiutui.
Kuningas pyysi anteeksi, että kreivi oli viattomana joutunut vankeuteen, ja vahvistaakseen lupauksiansa pyysi kuningas yhtä kreivin tyttäristä puolisokseen.
"Minä itse, tyttäreni ja kaikki mitä minulla on kuulumme kuninkaalleni", vastasi tämä.
"Tulkaa sitten, vapaus odottaa teitä."
Kuningas meni edellä, mutta ovessa hän kääntyi ja sanoi luoden tarkkaavan silmäyksen ylimykseen:
"Ette toki koskaan voi antaa minulle anteeksi Niilo herran häväistystä, sen tiedän."