"Minäkään en ole oikein terve", vastasi hän hyväillen vapaalla kädellään hänen päätänsä.
"Tiedätkö, että pirut pelkäävät sinua. Ne väistyvät pois." Hän kohoutui. "Ei, tuolla ne seisovat yhdessä ryhmässä, ja niiden päämieskin on mukana… mutta varrohan…"
Hän tahtoi nousta heti, mutta Kaarina pidätti häntä ja huusi: "Menkää kaikki, kuningas käskee!"
Selkä kumarassa, mutta harmista halkeamaisillaan lähti prokuraattori seurueineen kuninkaan näkyvistä. Mutta lähistössä hän tahtoi olla; taudinpuuskaus näytti olevan ohi menemässä.
Benediktus oli ainoa, joka oli jäänyt. Hänen pyysi Kaarina rouva hankkimaan vähän ruokaa ja viiniä, ja niin lähti hänkin jättäen heidät kahden.
Silloin Kaarina rouva puhui hänelle heidän Sigridistään; pikku tyttö oli terve ja näytti tulevan suureksi ja voimakkaaksi.
Isän silmät loistivat ilosta. "Minä en ollenkaan tiedä, miltä hän näyttää. Onko hän sinun muotoisesi?"
"Paljon enemmän isänsä muotoinen."
"Se ennustaa onnettomuutta."
"Benediktus on tutkinut tähtiä."