"Kirkko ei tunnusta sitä."
"Siitä ei vaaraa, minä puhun Laurentius Pietarinpojalle, ja sinä vihit heti minut ja Kaarinan."
Mitäpä tuossa vastaväitteet auttoivat.
Kaarina kutsuttiin sisään, ja kuningas ilmoitti hänelle tahtonsa.
Viehkeä ruso levisi hänen kalpeille kasvoilleen. "Sopiiko se?" sanoi hän.
"Minä pelkään, ettei se saa lain voimaa", rohkeni tohtori vielä toistaa.
"Luuletko, etten aio sitä laillistuttaa? Mutta minä tahdon, että
Kaarinaa on nyt jo kunnioitettava puolisonani."
Kaikki lähitienoilla olevat palvelijat kutsuttiin saapuville, ja heidän läsnäollessaan tohtori luki vihkimäkaavan Eerikin ja Kaarinan avioliittoa varten.
"Nyt he eivät enää saa vaatia, että minä menisin naimisiin jonkun toisen kanssa", virkkoi sulhanen tyytyväisenä hykerrellen käsiään. "Mutta kuulehan", lisäsi hän, "olihan täällä pappikin; miksemme kutsuneet häntä?"
"Sehän on samantekevä, kun se joka tapauksessa on uudistettava", vastasi Benediktus.