"Istukaa tuohon." Hän näytti pöydän vieressä olevaa tuolia. Samassa kuin Anna istui, tuli huone pilkkoisen pimeäksi. "Luukku putosi kiinni", sanoi hän.
Vastausta hän ei saanut, mutta hän näki kissan silmät, jotka hehkuen kuin kaksi palavaa hiiltä tarkastivat häntä. Näytti siltä, kuin sen selässä ja päässä olisi joka karvan nenässä ollut tulikipinä, ja tuossa kammottavassa valossa hän näki vanhan Anastasian käsillään ja käsivarsillaan tekevän liikkeitä ilmassa.
Silloin välähti salama läpi huoneen. "Te olette syntynyt Suomessa", kuului ääni. "En tahdo tietää mitään menneistä, vaan ainoastaan tulevaisista."
"Isänne ja äitinne ovat mustalaissukua."
"Mitäpä siitä; olen naimisissa korkean herran kanssa."
"Hän kohoaa vielä korkeammalle."
"Ehkäpä kuninkaan lähimmäksi mieheksi?"
"Ylemmäs, ylemmäs."
"Saanko minä seurata häntä?"
"Ette."