"Kun olen tehnyt työn, tahdon myös osani kunniasta."
"Osattomaksi ette jää; mitä kylvää, sitä niittääkin, miten vuoteensa valmistaa, siten nukkuukin."
Sitten oli kaikki niin hiljaa, että olisi kuullut kärpäsen surinan; kuumuus oli melkein tukehuttava, ja näytti siltä, kuin noita-akka olisi kasvanut. Hän seisoi melkein Pietarinpojan vaimon yläpuolella ja katseli häntä silmiin; ja sitten kuului ääni:
"Mitä olet sinä tehnyt?"
Pitäisikö hänen tunnustaa, ilmaista itsensä? Eihän hän toki ollut hupsu. Mutta tuska lisääntyi, jotakin piti toki vastata. "Kultapikari", kuiskasi hän. "Missä se on?"
"Sängyssä… kuningas… älkää kysykö minulta." Hän kiemurteli ankarissa tuskissa. "Nimesi?"
"Sitä en tahdo sanoa."
"Anna, prokuraattori Pietarinpojan vaimo."
"Joka, kuten itse sanoitte, on kohoava korkeammalle kuin kuningas", virkkoi Anna tyytyväisenä.
"Niin… hirsipuuhun."