Annalta pääsi huudahdus, ja hän vaipui tainnoksiin.

Kun hän taas toipui, valeli ilta-aurinko säteitään kattoaukosta sisään. Huone näytti kurjalta ja ikävältä, kissa makasi tapansa mukaan pöydällä.

Mitä oli tapahtunut? Hän muisti tuskin mitään. Toki sentään sen, että hänen miehensä, prokuraattori, kohoaa korkealle, mutta — mitä sitten — mitä sitten?

Hän nousi. Hänen ruumiinsa tuntui kummalliselta, aivan kuin puutuneelta. Nyt hänen pitäisi heti mennä kotiin. Yrjö ehkä oli jo saanut tietoja linnasta. Ajatteleppa mikä hämmennys siellä oli syntynyt!

Jos Kaarina joutuisi kuninkaan vihan liekkien uhriksi, mikäpä olisi luonnollisempaa kuin Yrjön takaisinkutsuminen.

Linnassa oli hämmennys todellakin suuri.

Pikariin piirrettyjen salaperäisten kuvioiden näkeminen oli enemmän kuin tarpeeksi hämmentämään Eerikin jo ennestäänkin heikot aivot. Monta kertaa hän oli kuullut viittauksia, että Kaarina Maununtytär oli noitavehkeillä sitonut hänet itseensä. Ennen olivat ihanat naiset olleet hänelle ainoastaan hetken leikkikaluja, ja nyt hän oli hyljännyt kaikki muut hänen tähtensä. Niin, niin, ehkäpä olikin juuri niin… Kaarina oli käyttänyt noitatemppuja, pikari oli todistuksena siitä… mutta siinä tapauksessa täytyi hänen kuolla, kuolla, kuolla!

Tällä kertaa hän ei anna viedä itseänsä harhaan. Tuomioistuin saa ratkaista asian, hän tahtoo olla vain kuuntelijana. Mutta jos he tuomitsevat hänet kauheaan kuolemaan, hänen oman suloisen Kaarinansa, jota hän niin hellästi rakasti! Kun Kaarina hyväili hänen poskeansa tai nojasi pienen päänsä hänen rinnoilleen, väistyivät kaikki pahat vaikuttimet hänestä, ja hänen väsyneeseen sieluunsa virtaili rauhaa ja lepoa.

Mutta kuinka monta kertaa hänen mielipiteensä olivatkaan muuttuneet, ja kuinka monesti hän olikaan muutellut päätöksiään sentähden, että Kaarina oli sitä häneltä rukoillut! Mitäpä tämä ymmärsi valtion asioista? Jos hän oli ottanut Kaarinan mielipiteet ohjeikseen, niin täytyi siinä olla noituutta, ja silloin oli Kaarina ansainnut kuoleman.

Näissä hänen ajatuksissaan tuli tohtori Olavinpoika häntä häiritsemään. Tämä oli seurannut kuningasta Svartsjöstä; Kaarina ja lapsi aikoivat tulla seuraavana päivänä.