Nähdessään hänet tuijotti kuningas häneen hurjasti. "Katso, katso", huusi hän ja ojensi hänelle pikarin.
Tohtori silmäili sitä tarkasti. "Taiteellista työtä", sanoi hän vältellen.
"Ettekö ymmärrä, että Kaarina on salaisella vilpillä saattanut ymmärrykseni harhaan ja sitonut minut itseensä", valitteli onneton. "En tahdo koskaan enää nähdä häntä."
"Henkeni panen pantiksi, että Kaarina rouva on viaton", vastasi tohtori. "Tässä on jotakin petosta."
"Pikari oli lapsen sängyssä; se oli unohtunut sinne, mutta minä löysin sen, minä…"
"Tässä täytyy panna toimeen tutkimus."
"Tuomioistuimen edessä; tässä on noudatettava ankaraa oikeutta."
"Ettekö tahdo ensin puhua Kaarinan kanssa?"
"En, hän vain käyttäisi noitatemppujaan, ja semmoisia vastaan minä olen voimaton", vaikeroi kuningas.
Tohtori sai kuitenkin hänet taivutetuksi siihen, että hän koettaisi levähtää voidakseen seuraavana päivänä tyynemmin harkita mitä hänen tulisi tehdä.