Sen myönsivät kaikki.
Maunu herttua ei ollut kiinnittänyt paljon huomiota häneen. Oliko hän todellakin niin kaunis?
Hovijunkkarit katselivat toisiaan ja mutisivat jotakin, jota ei voinut kuulla.
"Täytyykö se pitää salassa?" kysyi herttua nauraen. "Minä juon kauneuden maljan… pohjaan!" Näin sanoen hän tyhjensi lasinsa ja käänsi sen ylösalaisin.
Hovijunkkarit seurasivat esimerkkiä.
"Kuningas ei pidä siitä, että hänestä puhutaan", sanoi vanhin tähystellen ympärilleen, olisiko palvelijoita saapuvilla. Kun niitä ei ollut, jatkoi hän puoliääneen:
"Me emme saa edes pukeutua niinkuin pitäisi. Hän sanoo, että teemme sen muka mielistelläksemme Kaarinaa."
"Koska täällä ei ole ketään muuta", lisäsi toinen hovijunkkari.
"Suosikkinsa on kai toki hänelläkin?"
"Siinä tapauksessa se on Benediktus Olavinpoika; hän on ainoa, jonka kanssa Kaarina puhuu."