Herttuoille oli annettu linnan kauniimmat huoneet, joista oli ihana näköala puistoon. Maunu herttua oli jo siellä. Hän seisoi nojallaan komeasti katetun pöydän ääressä ja huudahti Kaarlen nähdessään:
"Olipa hyvä, että tulit; minä en mene vastuuseen siitä, että olen saanut odottaa."
"Pitääkö meidän syödä kahden?" kysyi Kaarle.
"Täällä on ainoastaan kuninkaan hovijunkkareita."
"Entä te, Lemnius?"
"Minä poistun harvoin kuninkaan luota."
"Pyytäkää sitten hovijunkkareita tulemaan."
Lääkäri kumarsi ja meni.
Vasta kun viinikannut olivat muutamia kertoja kiertäneet pöydässä, pääsi keskustelu vauhtiin. Sitä ylläpitivät oikeastaan Maunu herttua ja hovijunkkarit; Kaarle herttua oli edelleenkin synkkänä ääneti.
Useimmat kysymykset koskivat luonnollisesti Kaarina rouvaa. Oliko hänen vaikutuksensa todellakin niin suuri kuin puhuttiin?