"Minä olen käskenyt jakaa suuria rahasummia, mutta he tahtovat joka tapauksessa minun turmiotani."
Miten Kaarle koettikin vaihtaa puheenainetta; palasivat Eerikin ajatukset aina vain luuloteltuihin vihollisiin; olipa se sitten tahallista taikka ei, mutta muusta hän ei tahtonut puhua. Juhana herttuaa ei mainittu.
Hetkisen kuluttua hän taas vaipui mietteisiinsä ja näytti kokonaan unohtaneen veljensä.
Tämä seisoi neuvottomana ja lähti sitten huoneesta. Lemnius odotti häntä ulkopuolella.
"Eihän hänen kanssaan ole mahdollista puhua", sanoi Kaarle. "Hän on huonompi kuin luulinkaan."
"Ei hän ole aina samanlainen; ajatellessaan teidän armonne tännetuloa hän tuli liikutetuksi."
"Luuletteko hänen huomenna olevan paremman?"
"Kyllä, jos Kaarina rouva on saapuvilla."
"Minä tahdon puhua veljeni kanssa ilman kuulijoita", vastasi herttua.
Lääkäri kumarsi ja kysyi, saisiko hän näyttää ne huoneet, jotka olivat järjestetyt korkeita vieraita varten. Prinssi seurasi ajatellen itsekseen, ettei se toimi, johon hän oli ryhtynyt, lienekkään niin helppo kuin hän oli luullut.