"Teidän majesteettinne käskystähän valtakunnanneuvokset nyt hallitsevat", huomautti Kaarle.
"Omasta puolestani on minulla niin paljon tekemistä perkeleen kanssa, etten ehdi muuhun." Sitten hän huomasi Maunu herttuan. "Mitä te haluatte?" kysyi hän.
"Sofia neiti arvelee, että myötäjäiset…"
"Vaivataanko minua semmoisillakin?"
"Uskollinen rakkauteni sekä lupaus, että saan hänen kätensä…"
"Teidän täytyy odottaa. Me menemme naimisiin molemmat samana päivänä.
Oletteko nähneet Kaarinaani?"
"Emme vielä."
Hän hymyili tyytyväisenä. "Sen voin kyllä uskoa; hän on siveellinen eikä juokse miesten perässä."
Kohta senjälkeen he poistuivat kuninkaan luota, ja Kaarle kääntyi heti Lemniuksen puoleen kysyen mitä olisi tehtävä.
"Käykää hänen luonansa, kun Kaarina rouva on saapuvilla", vastasi hän.