"Katsokaa Sigridiä!" huudahti Kaarina.
Lapsi melkein makasi koiran päällä nauraen ja leikkien sen kanssa.
Kuningas meni hänen luokseen.
"Menkää!" kuiskasi Kaarina herttuoille ja meni kuninkaan jäljessä.
Heille ei tarvinnut tätä kahdesti sanoa; he hävisivät melkein kuulumattomasti.
"Toivoisin, että voisimme heti lähteä matkaan", sanoi Kaarle
Lemniukselle, joka tuli heitä vastaan.
"Se kyllä olisi viisainta", vastasi hän.
"Mutta hän, Kaarina rouva, saa ehkä kärsiä siitä."
"Hän on siihen tottunut."
"Kuningas löi häntä."
"Sen hän tekee usein."