"Yksinkö?"
"En tiedä aivan varmaan, olenko yksin", kuiskasi Cecilia punastuen.
"Ette ole aivan varma!… Mutta, hyvät enkelit… enhän minä voi uskoa, että…"
"Tyynnyhän toki, ainoastaan unelmani, suloiset ja rakkaat unelmani ovat kanssani."
"Uneksikaa mitä tahdotte, siunattu lapsoseni; unelmat ovat kuin virtaava vesi."
"Nyt olet tuhma, mene nyt tiehesi, minä tahdon uneksia taas."
Kesti kuitenkin useita päiviä, ennenkuin näyt palautuivat. Cecilia paloi halusta saada nähdä niitä toistamiseen.
* * * * *
Kustaa kuninkaan viimeisinä aikoina oli nuori ranskalainen nimeltä Jean Lecoeur otettu hoviin esilukijaksi ja kielenopettajaksi; hänellä oli harvinaisen hyvä lauluääni, ja hovin pienissä iltaseurusteluissa hän sai usein laulaa luutun säestyksellä.
Kun hän samalla oli erittäin kaunis nuori mies, mielistyivät kaikki naiset häneen ja nimittivät häntä keskenään hyväilynimellä Mon coeur. [Le coeur = sydän. Mon coeur = sydämeni.]