"Se onkin yhdentekevä, kun hän vain on hyvä. Minä rukoilen joka päivä Jumalaa suojelemaan ja varjelemaan häntä ja ettei häntä rangaistaisi minun syntieni tähden."
"Sinä pidät siis itseäsi vikapäänä?"
"Niin", sanoi Kaarina vakavasti; "nyt sen huomaan, ennen en sitä ymmärtänyt. Mutta jos tulen oikein hyväksi ja voin olla monelle, monelle hyödyksi, silloin ei kuningas kärsi mitään häpeää siitä, että ottaa minut puolisoksensa."
"Ja Ruotsin kuningattareksi."
"Jos voisin tulla paraaksi kaikista, niin se olisi kaikkien alhaisten ja halveksittujen kunniaksi."
"Sinullakin on kunnianhimosi, mutta se on sinulle kunniaksi. Sanoppa nyt, miten on kuninkaan laita?"
"Aina paras, kun ei ole vieraita."
"Uskon sen. Oletko huomannut hänessä mitään muutosta parempaan päin nyt muutaman kuukauden kuluessa?"
"Lemnius sanoo, että minä vaikutan häneen hyvää, niin kauan kuin…"
Hän loi silmänsä maahan.
"Miksi keskeytit?"