Niinkuin ennenkin tahtoi hän suudella kuningattaren hametta.
"Ei, Kaarina", sanoi tämä, "sinun asemasi ei ole sama kuin ennen.
Etkö sinäkin tule kuningattareksi?"
"Minä en kunnioita kuningatarta, vaan korkeata, jaloa kuninkaan äitiä", sanoi Kaarina.
"Etkö tiedä, että korkeat herrat ovat vain poikapuoliani?"
"Minä tiedän myöskin, että te olette heille hellä äiti ja kaikkien hyväntekijätär."
"Etkö sinäkin tahdo käydä samaa tietä?"
"Teidän esimerkkinne ja opetustenne mukaan."
"Kaarina, näytä minulle lapsesi."
Hän riensi pois, mutta tuli heti takaisin taluttaen tyttöä kädestä. "Hänen nimensä on Sigrid", sanoi hän, "eikö hän ole kuninkaan näköinen?"
"Hän on enemmän sinun näköisesi."