Pernau Liivinmaassa menetettiin.
Kuningas Eerikin ja Venäjän tsaarin välisen ystävyyden ansioksi voinee ehkä lukea sen, ettei kaikkea menetetty, ja tämä ystävyys perustui varsinaisesti siihen sopimukseen, jonka valtiokansleri Niilo Gyllenstjerna allekirjoitti Moskovassa helmikuulla 1567 ja joka koski Katariina Jagellotarta.
Ruotsin laivasto lähti liikkeelle Pietari Baggen, erään tuon mainion
Baggen sukulaisen komennossa.
Mutta Itämerellä ei enää ollut vihollisia.
Tanskan ja Lyypekin laivastot olivat jo edellisenä vuonna perin-pohjin hävitetyt, ja alukset olivat enimmäkseen hylkyinä satamissa.
Ruotsalaiset olivat tähän aikaan yksin herroina Itämerellä.
Maasotaa käytiin sitä kurjemmin.
Ruotsalaiset olivat useita kertoja menestyksettä tehneet hyökkäyksiä
Norjaan.
Alussa vuotta 1567 lähetettiin sinne sotajoukko Juhana Siggenpojan
(Sparren) johdolla.
Hammershus valloitettiin, mutta norjalaiset saivat apua Tanskasta, ja Aggerhusin piiritys täytyi lakkauttaa sekä Ruotsin sotavoiman vetäytyä takaisin mitään todellisia etuja saavuttamatta.