Kaikki hänen neuvonsa ilmaisivat, että hän oli taitava soturi ja päällikkö.
Voimakkailla todisteluilla hän puolteli niitä syitä, joiden tähden hallitsijan vaihtoa koko valtakunnassa toivottiin ja joita herttualliset puolisot satoja kertoja olivat toisilleen toistaneet. Ensimäinen seuraus siitä oli rauha Tanskan kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että herttuan ensimäisinä toimina tulisi olla juuri sen hankkiminen.
Kaarle herttua vastasi kirjeeseen tulemalla itse.
Nähdessään de la Gardien hän synkistyi.
Mutta Juhana herttua tarttui veljensä käsivarteen ja talutti hänet jonkun matkaa loitommalle, jossa he saattoivat olla ilman kuuntelijoita.
"Muistatko Knappforsia Vermlannissa?"
"Muistan, sehän on Bjurkärnin pitäjässä", vastasi Kaarle ivallisesti, kysyvästi silmäillen veljeänsä.
"Muistatko, että pitkän ajan istuimme yhdessä kuningastammen alla?
Luullakseni olimme siinä puolen päivää."
"Miksi muistutat minulle sitä?"
"Luulen, että hetki on tullut."