Puolisot iskivät silmää toisilleen, mutta kumpainenkaan ei virkkanut sanaakaan.
"Lähdettekö täältä takaisin Tukholmaan?" kysyi herttuatar ivallisesti.
"En. Menen Tanskaan tarjoamaan kuningas Fredrikille palvelustani, ellen voi olla herttualle hyödyksi."
Juhana ei enää miettinyt; hän ojensi kätensä de la Gardielle.
Tämä suuteli sitä kunnioittavasti. "Vannotteko tulevanne meille uskolliseksi?" kysyi herttuatar.
"Kuolemaan asti!"
"Minä kirjoitan heti Kaarle veljelleni ja pyydän häntä tulemaan tänne."
Pontus herra jäi sinne siksi aikaa, kun vastausta odotettiin.
Keskusteluissa hän osoitti sellaista keksimiskykyä ja asiain käytännöllistä käsitystä, joka on ranskalaisille ominaista.
Hän vakuutti, että ne 6,000 skottilaista, jotka olivat hänen komennossaan, ilolla ja kiitollisina tulivat palvelemaan uutta herraansa.