Kaarle osoitti sellaista ajatuskykyä ja viisautta, että se herätti hämmästystä.
Mutta mitä tehtiinkin, se tehtiin niin nopeasti ja äkkiarvaamatta, ettei huhu siitä ehtinyt leviämään.
Pontus herra ehdotti yhtäkkistä hyökkäystä Vadstenaan, jossa luultavasti ei ajateltukaan yllätystä eikä puolustusta.
Kaarle hyväksyi ehdotuksen, ja kolmensadan ratsumiehen etunenässä hän marssi Eskilstunasta.
Juhana seurasi hitaasti; hän oli levoton asian onnistumisesta. Mutta silloin hän huomasi sanansaattajan, joka täyttä karkua tuli häntä vastaan.
Hän toi mukanaan sen tiedon, että herttua oli tavannut koko miehistön aamiaispöydässä ja että Vadstena oli valloitettu ilman miekan iskua. Hän oli samalla sanonut tahtovansa kuninkaan puolesta tarkastaa varastot, ja ne oli vastaväitteittä jätetty hänelle.
Juhana tuli tästä tiedosta niin iloiseksi, että sulki sanansaattajan syliinsä.
Nyt joudutettiin matkaa.
Huhun siivillä lensi uutinen tapahtumasta yli maan.
Vadstena tuli yhtäkkiä kaikkien niiden yhtymäpaikaksi, jotka olivat
tyytymättömät Eerikin hallitukseen, ja niiden joukossa olivat Sten
Eerikinpoika Lejonhufvud, Ture Bielke, Kustaa ja Eerik Stenbock,
Kustaa Banér, Yrjö Gyllenstjerna y.m.