Kaikki toivat mukanaan rahaa ja kalleuksia.
Suuri oli hämmästys, kun surusta kumara, nyt aivan valkohapsinen
Märta Sture itse tuli tuomaan apuansa.
"Kas tässä", sanoi hän, "verirahat puolisostani ja pojastani."
Ne olivat ne tuhat hopeamarkkaa, jotka kuningas oli hänelle lähettänyt.
Lisäksi hän antoi kaiken puhtaan rahan, mitä hänellä oli, sekä muutamia tykkejä ja ampumavaroja.
Kun Juhana herttua kiitti häntä hänen uhrauksistaan isänmaan hyväksi, keskeytti hän kiivaasti:
"Ettekö käsitä, että teen sen yksinomaan ja ainoastaan saadakseni kostaa!"
Kaikesta kerääntyneestä hopeasta päätettiin lyödä rahaa sotaväen palkkaamiseksi.
Näitä rahoja nimitettiin unioniklippingeiksi, ja leimana oli niissä kuninkaallinen kruunu ja herttuain nimien alkukirjaimet J ja K, joita tammenlehtiseppele yhdisti, merkiten veljesten liittoa, että he muka hallitsevat yhteisesti, jos saavat valtakunnan haltuunsa.
Samanlaatuisiksi rahoiksi käytettiin myöskin ne yllämainitut 1,000 markkaa, jotka Märta rouva oli lahjoittanut, mutta niitä sanottiin veriklippingeiksi.