Miekka lensi tupesta. Toinen sai lappeesta, toinen terästä, kukin vuorostaan, kunnes kaikki pakenivat.
Näin hän palautti hiljaisuuden ja rauhan kaupunkiin ennen iltaa.
Tavallisuuden mukaan oli nuori herttua kulkenut edellä sotajoukkoineen ja valloittanut linnan; hän se myöskin hävitti kuninkaan sotajoukot ja pakotti hänet itsensä antautumaan vangiksi.
Juhana sitävastoin tuli jäljessä valtakunnanneuvoston ja herrain seuraamana.
Matkalla hän puhutteli heitä kehotellen heitä valitsemaan hänet yksin kuninkaaksi. Vadstenassa tehdyille sopimuksille ei muka tarvinnut antaa mitään merkitystä. Herrat kumartelivat ja suostuivat. Kaarle arvasi nämä salahankkeet. Juhanan uskottomuus ja hänen petollinen käytöksensä harmittivat häntä enimmän. Mitä hänen pitäisi tehdä?
Hän ei ollut kyllin mahtava vaatimaan osaansa valtakunnasta ja hallituksesta, mutta jos hän olisi voinutkin, olisiko hän tahtonut panna maata alttiiksi uusille eripuraisuuksille. Pois se! Jos Juhana tahtoi yksin korjata mitä maa oli saanut kärsiä, niin pitäköön kernaasti valtikan. Kaarle oli kyllä mies pitämään silmällä häntä.
Mutta herttuakuntansa, isän testamentin mukaan, ilman mitään vallan rajoituksia, joita Eerik oli tehnyt Arbogan sopimuksessa, sen hän tahtoi saada. Jalankaan leveyttä ei siitä saanut ottaa; siitä hän piti tiukasti kiinni.
Juhana suostuikin siihen heti. Kaarlen katseessa oli jotakin, joka vei häneltä halun tekemään vastaväitteitä.
Ja sitäpaitsi tulihan hän, Juhana, yksin kuninkaaksi; olihan Kaarle suostunut siihen.
Vihdoinkin hän oli päässyt siihen päämaaliin, johon niin kauan oli pyrkinyt.