Tämä kiipesi muurille, ja keskustelut alkoivat. Kaarle antoi hyviä lupauksia, ja niin saatiin tuo onneton astumaan alas ja seuraamaan Suurkirkkoon, jossa oli keskusteluja jatkettava.
Siellä syntyi veljesten kesken kiivas sananvaihto, joka päättyi siihen, että Eerikin täytyi luopua hallituksesta ja antautua kunnialliseen vankeuteen.
Tämä tapahtui samana päivänä, melkeinpä samana hetkenäkin, kuin
Kustaa Vaasa kahdeksan vuotta aikaisemmin oli kuollut.
Kuningas pantiin heti vankeuteen, ensin omiin huoneisiinsa ja sitten tyhjiksi tulleisiin Eskilinkamareihin.
Kun kaupunki oli valloitettu, katsoi sotaväki oikeudekseen ruveta ryöstelemään, ja Yrjö Pietarinpojan asunnossa odotettiin tavattavan aarteita kasoittain.
Venäläinen lähetystö asui sen läheisyydessä; sitäkin oli aikomus ryöstää.
Ei kukaan estellyt, ja niin jatkui ryöstelemistä melkein koko päivä.
Sattumalta sai Kaarle herttua tiedon tästä. Hän huomasi heti, että voisi seurata paljon pahaa, jos lähetystöä loukattaisiin, ja hän kiiruhti oitis paikalle tekemään väkivallasta loppua.
Huovit eivät tahtoneet ottaa hänen sanojaan kuuleviin korviinsa, vaan jatkoivat niinkuin ennenkin.
Kun hyvät puheet eivät tehonneet, tiesi Kaarle varman keinon.