Tämä julistutti maaliskuun 1 p:nä Tukholman saarnastuoleista Eerikin kuoleman käskien lisätä siihen, että se oli seurauksena pitkällisestä sairaudesta, Örbyn maaherra ja Eerikin hovisaarnaaja vahvistivat sen todistuksellaan.
Todistuksessa mainittiin, että kuningasta olivat vaivanneet katumuksen tuskat, jotka usein olivat kiihtyneet heikkomielisyyteen ja raivoon asti; ilma Örbyhusissa oli epäterveellistä, ja linnassa liikkui vaarallisia tarttuvia tauteja. Kuningas oli ollut jalkeilla muutamia päiviä, mutta pian täytyi hänen mennä vuoteeseen. Todistuksen jäljennöksiä lähetettiin julistusten mukana.
Kun nämä paperit saapuivat Kaarlelle, tuli hän hyvin pahalle mielelle ja kirjoitti Juhanalle:
"Vaikka me puolestamme emme ensinkään epäile, että veljemme on kuollut oikealla, luonnollisella kuolemalla, pelkäämme me kuitenkin, että monet sekä koti- että ulkomailla luulevat aivan toisin, että nimittäin pahat ihmiset ovat jouduttaneet hänen loppuansa. Meidän arvelumme mukaan olisi sentähden sekä teidän majesteetillenne että meidän ja useain muiden hyvän nimen ja maineen vuoksi ollut hyvää ja suotavaa, että siihen aikaan, kun veljemme heikkous alkoi lisääntyä, olisi lähetetty Örbyhyn joitakuita arvossapidettyjä miehiä neuvostosta ja sen ulkopuolelta näkemään hänen kärsimisensä vaiheita. Mutta kun niin ei ole tapahtunut, niin olkoon se sillänsä. Odotamme kuitenkin täydellä luottamuksella, että teidän majesteettinne toimittaa hänen ruumiilleen kunniallisen hautauksen, joka on hänen arvonsa mukainen. Ennenkuin se tapahtuu, soisimme halusta, että teidän majesteettinne ilmoittaisi siitä meille."
Tähän Juhana vastasi, että hän kyllä olisi lähettänyt neuvosherroja Eerikin kuolinvuoteen ääreen, jos hän olisi ajoissa saanut siitä tiedon (ennen oli hän kuitenkin puhunut Eerikin pitkällisestä sairaudesta). Hautauksesta hän kirjoitti, että se oli jo asianmukaisesti toimitettu Vesteråsissa, joka lepokammio ei liene Eerikille liian halpa-arvoinen, koska niin monta muuta kuningasta lepää vähemmänarvoisissa paikoissa, niinkuin Alvastrassa, Vretassa, Varnhemissa y.m. Eerik ei tullut haudatuksi Upsalaan eikä semmoisilla kunnianosoituksilla kuin heidän autuaasti nukkunut herra isänsä, sentähden että heidän sekä elämässään että hallituksessaan oli ollut niin suuri erotus. Kuitenkin toivoi Juhana niin toimittaneensa Eerikin hautaamisen, että se kaikkien mielestä, jotka olivat sen nähneet, oli tapahtunut moitteettomasti.
Tämän asian laita oli niin, että joukko pappeja, aatelisia ja ylioppilaita seurasi ruumista Örbystä Vesteråsiin. Siellä se asetettiin julkisesti nähtäväksi, jotta jokainen tulisi täysin vakuutetuksi siitä, että se todellakin oli kuningas Eerik. Sitten vietettiin hautajaiset maaliskuun 13 p:nä.
Ruumisarkku, joka oli tehty höyläämättömistä laudoista, pantiin oikealle puolelle matalaan, siistimättömään komeroon, joka sitten muurattiin umpeen. Sen päälle kiinnitettiin levy, jossa oli seuraava kirjoitus:
"Mutta nyt on valtakunta kääntynyt ja tullut minun veljeni omaksi:
Herralta on se hänelle tullut. 1 Kun. kirj. 2:15."
Taaskin kirjoitti Kaarle Juhanalle:
"Meille on kerrottu totena, että kuningas Eerikin ruumis on pantu mitättömään holviin höyläämättömistä laudoista tehdyssä arkussa j.n.e. Meidän mielipiteemme mukaan näyttää siltä, kuin veli-vainajamme ruumiin olisi pitänyt saada säädyllisempi hautaus. Olihan veljemme kuitenkin kuninkaallista sukuperää ja itsekin voideltu ja kruunattu kuningas, joka oli toimittanut hallitessaan paljon hyvää ja miehekästä, joskin, Jumala paratkoon, hän tuli vaikuttaneeksi paljon pahaakin. Vaikka hän, ikävä sitä muistellakin, on ollut teidän majesteettinne ja meidän vihollisemme, niin luulemme kuitenkin puolestamme, että kaikkien vihollisuuksien tulee täydelleen unohtua, kun sielu eroaa ruumiista. Ei ole suinkaan kiitettävää vihamielin vainota kuollutta ruumista, eikä vainaja siitä tiedä; mutta ne, jotka ovat elossa, kiinnittävät siihen huomionsa ja käyttävät tilaisuutta panetellakseen ja häväistäkseen sukulaisia. Sellaisen olisimme kernaasti estäneet, jos meidän neuvoamme olisi pyyntömme mukaan edeltäpäin kuulusteltu. Mutta kun niin ei tapahtunut, antanevat Jumala ja ihmiset tämän meille anteeksi, minkä toivomme heidän tehneenkin. Mielipiteemme on nyt, että kuningas Eerikin olisi tultava uudelleen ja asianmukaisemmin haudatuksi joko Upsalaan tai harmaaveljesten kirkkoon Tukholmassa, mikä kyllä voi vielä tapahtua. Jos teidän majesteettinne ei haluaisi ryhtyä asiassa mihinkään kustannuksiin, tahtoisimme me kernaasti varojemme mukaan antaa siihen apuamme."