Luultavasti hänellä ei ollut tarpeellisia edellytyksiä, sillä hänet lähetettiin sittemmin Vilnaan ilman mitään toimeentulon avustusta.
Opintojaan ei hän kuitenkaan tahtonut keskeyttää, ja voidakseen ansaita elatuksensa täytyi hänen iltaisin käydä yltympäri ravintoloissa harjaamassa matkustajain kenkiä ja hoitamassa heidän hevosiaan. Jos hän jolloinkulloin oli niin onnellinen, että oli saanut kokoon muutaman äyrin, käytti hän ne heti lähettääkseen kirjeen äidilleen, mutta kirjeet otettiin aina takavarikkoon, joten ne eivät tulleet äidin käsiin.
Yhdessä tyttärensä kanssa eleli Kaarina rouva hiljaista ja rauhallista elämää.
Nuori Sigrid sai kaikin puolin huolellisen kasvatuksen, mutta hänen olennossaan oli jotakin arkaa, aivan kuin äidissä muinoin.
Monet seikat kehottivat Juhana kuningasta osoittamaan kaikkea mahdollista suopeutta veljensä leskelle.
Vaikuttavin niistä oli ehkä se suuri sääli, jota hänelle yleensä osoitettiin.
Mitään harmia ei hän enää saanutkaan Kaarinan tähden, ja senvuoksi hän tahtoi osoittautua jalomieliseksi lahjoittamalla hänelle maaliskuussa 1578 Liuksialan kartanon ja kuusikolmatta talonpoikaistaloa Satakunnassa.
Monet pyrkivät Kaarinan tuttavuuteen, ja hän oli kaikkia kohtaan ystävällinen ja hyväntahtoinen.
Hän oli laajalti ympäristössä tunnettu hyväntekeväisyydestään sekä nöyryydestään ja hiljaisuudestaan, jolla oli ihmeellinen voima vetämään kaikkia surullisia ja tarvitsevaisia hänen luokseen, ja kaikille tiesi hänen lämmin ja rakkaudesta rikas sydämensä neuvon, kaikki saivat häneltä apua.
Mutta hänen sielunsa sisimmässä asui alituinen, voittamaton kaipuu.
Rakastettu poika oli hänen mielessään.