Kun hän sitten vihdoinkin eräältä matkustavaiselta sai hänen omakätisen kirjeensä, oli hänen rintansa melkeinpä ilosta ratketa.
Se oli päivätty Thornissa. Kustaa oli oleskellut siellä muutamia vuosia; hän lueskeli ahkerasti, mutta kärsi puutetta ja sai usein mennä nälkäisenä levolle.
Ja äidillä oli yltäkyllin.
Miten onnellinen hän olikaan voidessaan auttaa poikaansa hänen huolissaan!
Mutta jälleennäkemisen halu tuli yhä voimakkaammaksi, etenkin äidissä.
Nuori Kustaa Eerikinpoika edistyi hyvin opinnoissaan; hän puhui melkein kaikkia eläviä kieliä ja harrasti lämpimästi kemiallisia tutkimuksia, jotka anastivat suuren osaan sekä hänen ajastaan että ajatuksistaan.
Hän oli perinyt isänsä opinhalun, mutta hän oli siveellinen ja hyväntapainen nuorukainen, joskin hyvin helläsydäminen ja helposti viekoiteltava.
Jo hyvin nuorena hän joutui salaisten juonittelujen esineeksi. Jesuiitat toivoivat hänen kauttansa voivansa saada Ruotsin uudelleen katoliseksi. Kun Juhana sittemmin alkoi kääntyä pois katolisuudesta, yrittivät Eerikin vanhat ystävät yhdessä katolisten kanssa syöstä Juhanan valtaistuimelta.
Yritys tuumailtiin panna toimeen Ranskan rahallisella kannatuksella, ja Kustaan oli tultava hallitsemaan Ruotsia ranskalaisena alakuninkaana.
Mutta Kustaa hylkäsi kaikki semmoiset ehdotukset.