"Totta on, että hänellä on ylpeä luonne."
"Joka minun tahtoni alaisena on taipunut naurettavaan lemmenkiihkoon; teidän täytyy käsittää, että tämä ei ole tapahtunut teidän tähtenne", lisäsi Bellini halveksivasti.
Lecoeurin pää painui syvälle kumaraan.
"Että minä selittelen teille näitä asioita, on jo suurempi suosio kuin te ansaitsette, mutta minä tahdon kiihottaa teidän intoanne antamalla teidän tietää, että olette kutsuttu täyttämään pyhiä tarkoituksia. Kustaa Vaasan poikien ja tyttärien täytyy kaikkien kääntyä ainoan autuaaksitekevän kirkon helmaan. Paavi tahtoo sitä, katolinen papisto ei sitä voi, mutta jesuiittaveljeskunta on sen tekevä palvelijainsa kautta.
"Sinulle poikani, on kirkko uskonut Sofian ja Elisabetin pelastamisen ja antanut meille molemmille siihen välikappaleita. Arvoltani korkeampana käsken minä sinua käyttämään juonia ja viisautta; älä koskaan unohda, että välikappaleet ovat hyvät, kun ne vievät päämaaliin. Heitä pois oma minuutesi, puhu ja toimi viisaan harkinnan mukaan, niin sinua odottaa ilo, josta sinulla ei ole käsitystäkään! Ole luja, että ansaitsisit päästä nauttimaan sitä."
Lecoeurin rinta kohoili, ja hänen katseensa hehkui… "Mitä minun pitää tekemän?" kysyi hän liikutettuna.
"Ripitä itsesi!"
Ja hän kertoi kovista kärsimyksistään, miten Sofia oli saattanut hänet kiusaukseen silmäyksillään ja sanoillaan, miten hän oli pannut kätensä hänen käsiinsä, ja kuinka hän oli tuntenut heikon kädenpuristuksen, vastaamatta siihen, mutta nyt heidän pitäisi ensi kerran kohdata toisensa kahdenkesken… Sofia tahtoi sitä… pelastusta ei ollut… sentähden pois, pois!
"Oletko sinä uskon sotilas etkä tiedä mitä sinun pitää tekemän!" huudahti italialainen. "Jokaista kieltäymystä seuraa voitto. Älä anna vietellä itseäsi pienintäkään askelta harhaan; lemmenkiihkonsa pakottamana hän on tekevä mitä sinä tahdot, totteleva pienintäkin viittausta."
"Minä tiedän, että hän on sen tekevä!" huudahti Lecoeur kiihkoisesti.