"Minkätähden?"
"Sentähden että heidän täytyy kuolettaa kaikki omat ajatuksensa ja toiveensa", läähätti onneton.
"Ettekö tahdo sitä?" kysyttiin melkein ylenkatseellisesti.
"Tahdon kernaasti heittäytyä mihin kidutuksiin tahansa, ruumiilliset kärsimykset ehkä lieventäisivät sieluni tuskia, mutta en voi, en siedä nähdä hänen kärsivän."
Taas seurasi pitkähkö vaitiolo.
"Kuka teki teistä prinsessain opettajan?"
"Teidän ylhäisyytenne."
"Kuka on se, joka kujeillaan on aukaissut teille tien prinsessan sydämeen?"
Ranskalainen oli kahdenvaiheilla; vahva puna levisi hänen kalpeille kasvoilleen… "Hän oli jo ennen osoittanut minulle suopeutta, jota — jota —" Hän vaikeni äkkiä.
"Josta hovijuorut kyllä puhuivat", täydensi italialainen. "Juuri sentähden minä valitsin teidät; jos olisin valinnut jonkun toisen, olisi kieltenopettaja pian jäänyt syrjään."