"Kuinka täällä on näin tyhjää?" rohkeni Maunu kysyä.
"Talon omistaja ei tahdo tänne vierasta väkeä."
"Hän on luultavasti joku suuri herra", tuumaili Jens.
"Kuningas."
Ei salaman iskukaan olisi saanut suurempaa hämmästystä aikaan; neuvottomina he katselivat toisiaan, eikä kukaan uskaltanut virkkaa sanaakaan.
Puutarhan ylisessä päässä oli pieni taiteellinen rakennus, joka muistutti ylösalaisin käännettyä porkkanaa tai kirkontornia.
"Missä kirkko on, äiti?" kysyi Kaarina.
"Luultavasti maan alla", kuiskasi tämä.
Simon mestari aukaisi pienen sivuoven ja käski vierastensa astua sisään.
He tulivat jotenkin suureen, vilvakkaan huoneeseen, jossa oli monta pientä ikkuna-aukkoa; katto oli suurista palkeista, seinät höylätyistä laudoista, ja niissä oli hiilipiirustuksia, joiden merkitystä vastatulleet vieraamme eivät voineet käsittää.