Samassa Elisabet syöksyi huoneeseen. "Te olitte täällä!" huudahti hän kiihkeästi. "Odottamassa teitä."
"Minäpä odotin, että te tulisitte."
"Minä pelkäsin teidän ankaraa arvosteluanne."
"Ettepä, sitä ette tehnyt! Tiedätkö, Sofia, hän on maalannut kaikkien meidän kuvamme — paitsi sinun, ainakaan ei sitä ollut muiden joukossa", lisäsi hän ja katsoi epäillen heitä molempia.
"Minä aion nyt vasta alottaa sitä", sanoi Lecoeur katsoen merkitsevästi Sofiaan.
Tämä kääntyi punastuen pois. "Olitko tyytyväinen omaasi?" kysyi hän
Elisabetilta.
"Hyvin tyytyväinen! Olenko minä todellakin niin kaunis?" sanoi hän keikaillen Lecoeurille.
"Te voitte tulla vielä paljon kauniimmaksi."
"Millä tavoin?"
"Kun olette saavuttanut kainouden suloisuuden."