"Nyt olette ilkeä minulle."
"Enkä, itsehän te sellainen olette."
Elisabet kääntyi nyreissään pois.
"Suokaa anteeksi, prinsessa", sanoi Lecoeur lempeästi, "minä olin väärässä enkä tahdo koskaan enää…"
"Mutta teidän täytyy", keskeytti Elisabet äkkiä, "minä tottelen teitä mieluummin kuin ketään muuta."
"Minä tiedän sen", sanoi Lecoeur hymyillen.
"Tiedätte sen?" Elisabet näytti aivan hämmästyneeltä. "Tiedättekö myös, mikä sen vaikuttaa?"
"Meidän sielumme ovat sopusoinnussa."
"Ovatko?… Mutta minähän olen prinsessa ja te tavallinen ihminen."
"Mitenkä sanoi herra isänne?"