"Ihminen kuin ihminen, niin, sehän on totta." Hän astui lähemmäksi Lecoeuria. "Tarkoitatteko, että meidän sielumme muka ovat yhtä korkealla?"
"Sen, joka johtaa toista, on korkeammalla."
"Toisin sanoen, että te…?"
"Ettekö sanonut, että kernaasti tottelette minua?"
"Sen sanon vieläkin kerran."
"Saanko koetella teitä?"
"Koetelkaa."
"Sinutelkaa minua."
"Sinutelkaa?" toisti Elisabet hämillään.
"Ja antakaa minulle sama oikeus."