"Tästälähin saat olla itsenäinen toimissasi, minä en enää vartioitse sinua… mutta ajattele, että vaara ja vastuu tulevat sitä suuremmiksi."
Ranskalaisen posket hehkuivat, ja hänen silmänsä salamoivat. "Niin, niin", sanoi hän melkein uneksien.
"Yksi ainoa rohkea ja varomaton teko, joka ei onnistu ja siis voi vahingoittaa meitä, ja sinä häviät maailmasta meidän tuomioistuimemme eteen asetettavaksi."
Lecoeur värisi. "Minä tahdon olla vahva", sanoi hän.
"Ennen kaikkea viisas", huomautti Bellini.
"Pois kaikki kurja heikkous! Minä en myy naissuosiosta enkä mistään muustakaan hinnasta sitä suuruutta, joka nyt kangastaa minulle."
"Aivan niin, sillä jos sen voitat, kuuluu sinulle kaikki muukin; viisaus hallitsee maailmaa."
* * * * *
Kokonaan toisenlaista menettelyä oli käytetty Cecilian suhteen. Hän oli nähnyt Niilo Sturen, joka toisinaan ojensi käsiään häntä kohden, toisinaan oli synkkä ja totinen.
Silloin hän heltyi kyyneliin ja rukoili rakastetulta kuvalta anteeksi mitä oli rikkonut… hän oli pettynyt, kun luuli rakastavansa kreivi Juhanaa, itse teossa oli hän ollut nuoruutensa lemmelle uskollinen, sen hän päätti sanoa hänelle, kun hän tulee takaisin… miksi, miksi hän viipyi niin kauan vieraassa maassa, kun Ceciliaa jäyti halu kohdata häntä?